Astrologisia koulukuntia

Astrologian kenttä ei ole tänä päivänä, jos aikaisemminkaan välttämättä kovin yhdenmukainen, vaan antaa eri vaihtoehtoja harrastajalleen pitkälti hänen omasta kiinnostuksestaan ja näkemyksestään riippuen. Nämä koulut ja niiden edustamat koulukunnat, eli oppirakenteet, juontavat alkunsa niin hellenistisen kulttuurin kuin arabienkin vaikutuksesta astrologisessa kehityshistoriassa.

Myös astronomian ja astrologian vuosisatoja käsi kädessä kulkema taival muovasi ja synnytti eri näkemyksiä ja tyylisuuntia, mitkä osaltaan on tuoneet rikkautta astrologian kenttään. Huomioitavaa on myös pelkät kulttuurilliset ja maantieteelliset taustat tiettyjen oppirakenteiden syntymiselle. Siksi voikin olla hieman hankalaa löytää sitä "oikeaa" astrologista näkemystä, kun kyseessä on hieman samantyyppinen tilanne vaikkapa näkemykseen mitä puoluetta äänestää tai onko Kafkan luoma kirjallinen maisema miellyttävämpi kuin Kalevala.

Suurin ero eri koulukuntien näkemyksissä on kuitenkin tekninen, vaikka astrologinen perusidea on lähestulkoon yhtenevä. Tekniikat perustuvat oikeammin tiettyihin filosofioihin ja sitä kautta niiden varaan rakennettuihin näkemyksiin. Yhtä lailla tiedemaailmassa on eri koulusuuntia mitkä kilpailevat keskenään evoluutiorakenteista tai ihmisen psykologisesta rakenteesta puhumattakaan eri uskontojen hajanaisuudesta, mitkä kuitenkin on virallisia ja oikeita perusajatukseltaan lähes kaikki tyynni.

Normaalisti kun puhumme astrologiasta tarkoitamme ns. länsimaista astrologiaa. Länsimainen astrologia, joka on yleisintä Euroopassa, Amerikassa ja Australiassa, on ehkäpä selkein seuraus hellenistisen ajan astrologiasta, mitä harjoitettiin ajanlaskumme alkuaikoina Kreikan kulttuurialueilla. Länsimainen astrologia on saanut myös vaikutteita arabialaisesta kulttuurista normaalin kulttuurivaihdon myötä.

Tyypillisiä tunnusmerkkejä länsimaiselle astrologialle on kaksitoista yhtä suurta eläinradan merkkiä trooppisella geosentrisella ­ maapallokeskeisellä ­ kiertoradalla, sekä aurinkokuntamme valot Aurinko ja Kuu täydennettyinä aurinkokuntamme kahdeksalla planeetalla. Nämä valot ja planeetat sijoitetaan astrologiselle kartalle kahteentoista eri huoneeseen siten että maapallo jää ikään kuin kartan keskelle. Nämä valot, planeetat sekä kartan akselit (Mc-Ic ja Askendantti-Deskendatti), minkä varaan huoneet pääpiirteittäin rakentuu voivat olla tietyssä kulmassa, eli aspektissa toisiinsa nähden. Länsimaisen astrologian perusajatus perustuu lähinnä ihmisen luonnekuvan kartoittamiseen ja kuvaamiseen. Tämä vertailukohtana uudentyyppiselle heliosentriselle ­ Aurinkokeskeiselle ­ astrologialle, joka kuitenkin on vielä pääosin lapsen kengissä ja siksi vailla kenties lopullista merkitystään.

Tänä päivänä länsimainen astrologia on tulkinnallisessa maailmassaan lähentynyt C.G. Jungin alulle laittamaa psykologista suuntausta arkkityyppisessä maailmakuvassaan. Tätä suuntausta edustaa ehkä puhtaimmillaan Facultyn astrologinen koulu Liz Greenin johdolla http://www.astrologer.com/cpa/faculty.html .

Edellä mainitun "perusastrologian" kenties lähisukulaisena voidaan pitää tunti- ja elektioastrologiaa http://www.skyscript.co.uk/horary.html. . Tällä astrologisella suuntauksella on perinteensä lähinnä Englannissa, mutta se on yleistynyt myös Keski-Euroopassa vilkastuneen kulttuurivaihdon myötä. Tunti- (englanniksi Horary) astrologiassa keskeisellä sijalla ei ole niinkään ihminen, vaan jokin tietty tapahtuma; elektio. On siis jokin tietty kysymys, jonka esittämishetkelle lasketaan astrologinen kartta ja sitä kautta tutkitaan kysytyn asian eri mahdollisuuksia.

Intialainen hindu- tai veda-astrologia http://www.planetarygems.com/Vedicastrology.htm näyttäytyy jonkinlaisena peilikuvana länsimaiselle astrologialle. Jos länsimaisessa astrologiassa eläinrata alkaa kevättasauspäivästä, niin intialaisessa astrologiassa on tämä vastaava alkukohta kevätpäivän tasauksen piste Ayanamsa. Tällöin puhutaan sideerisestä eläinradasta missä keskeistä osaa näyttelee ns. presessioilmiö. Tämä tarkoittaa sitä että kevättasauspäivänä noin 21. maaliskuuta, jolloin Aurinko on trooppisella eläinradalla Oinaan merkin alussa, onkin se sideerisellä eläinradalla noin 24 astetta taaempana Kalojen merkissä. Tästä kohden alkaa sideerisen eläinratajärjestelmän mukaan Oinaan merkki. Intialaisessa hindu- tai veda-astrologiassa ei myöskään ole tyypillistä käyttää ulompia uuden ajan planeettoja Uranusta, Neptunusta ja Plutoa, vaan niin sanottuja vanhan ajan planeettoja. Myös erinäiset solmut, eli ekliptikan leikkauspisteet, kuuluvat keskeisenä osana tähän suuntaukseen. Tulkinnat Intialaisessa hindu- tai veda-astrologiassa on yleensä vahvasti ihmisen karmaa ­ syytä ja seurausta ­ painottavia, mikä kuuluu osaltaan Intialaiseen kulttuuriin.

Eräänlainen filosofisesti länsimainen vastine syyhyn ja seuraukseen astrologiassa on ns. Karma-astrologia, mikä yhdistää osan Intialaisen astrologian tulkinnoista länsimaiseen tekniseen rakenteeseen http://karma.astrology.net. Karma-astrologian juuret on Teosofisessa liikkeessä ja Ruusu-Ristin veljeskunnan spiritualisessa astrologiassa http://www.rosicrucian.com/ samoin kuin ihmisen henkisyyttä painottavan esoteerisen astrologiankin http://www.nightlightnews.com/EsotericAstrology.

Varsinaisena kouluna, jonka uudenlaiseen näkemykseen perustuu myös oma oppisuuntansa, voidaan pitää Sveitsissä toimivaa Huberin astrologista koulua Astrologisch-Psychologisches Institut . Huberin koulu yhdistää syvää psykologista tietämystä ihmisestä osin karmalliseen näkemykseen. Keskeistä Huberin koulussa on myös painotus konsultointitaitoihin ja omien teknisten menetelmien kehittämiseen.

Keski-Euroopasta alkunsa saaneena keskeisenä astrologisena suuntauksena voidaan pitää myös Kosmobiologista koulukuntaa . Kosmobiologia sai alkunsa viime vuosisadan alun Hampurissa jossa herra Reinhold Ebertin erosi Hampurin astrologisesta koulukunnasta ja perusti oman kosmobiologisen koulukuntansa. Kosmobiologisessa astrologiassa ei painoteta huoneita, merkkejä tai edes aspekteja vaan työskentely perustuu lähinnä astrologisella kartalla olevien objektien välisiin keskipisteisiin.

Hampurin astrologinen yhteisö ns. Hampurin koulu http://www.hamburgerhefte.de/ , josta juontuu kosmobiologinen astrologia, sai alkunsa maailmasotien välissä Hampurissa Saksassa Astrologi ja maanmittausinsinööri Alfred Witten http://www.astrologer.ru/Witte/biography_eng.html näkemysten ympärille. Vaikka Hampurin koulussa keskeistä on omat pitkälle viedyt tekniset ja matemaattiset menetelmät sekä niin kutsutut Transneptuniset planeetat, on sen perusajatus eräänlaista jatkoa 1500 ja 1600 lukujen vaihteessa vaikuttaneelle astronomi ja astrologi Johannes Keplerin näkemyksille. Hampurin koulun astrologiselle suuntaukselle on vastaava pääasiassa Amerikalaisittain kutsuttava Uranian Astrologia.

Jonkinlaisena ääriesimerkkinä astrologisessa suuntautumisessa voidaan kenties pitää Venäjällä vaikuttavaa Avestan koulukuntaa http://www.astrologer.ru/, mikä antaa keskeisen arvon omille kahdelletoista hypoteettiselle planeetalle.

Muita astrologisia suuntauksia astrologialle vielä näidenkin lisäksi lukuisia. Mundaani astrologia seuraa maatieteellisiä ja poliittisia tapahtumia mm. astrokartografian avulla. Lääketieteellinen astrologia keskittyy tarkastelemaan terveysasioita ja finanssipuolellakin on oma erikoisalueensa. Lisäksi viimevuosina on räjähdysmäisesti lisääntynyt eri asteroidien varaan rakentuvat näkemykset ja oman huomionsa saavat myös kodin lemmikitkin .

Edellä mainittujen lisäksi astrologinen maailma pitää sisällään myös joukon muita eri näkemyksiä ja oppisuuntia, jotka monet niin sivuavat kuin täydentävätkin toisiaan. Yhteistä kuitenkin kaikille on niin sanottu astrologinen peruskäsitteistö ja lähtökohdat, minkä avulla ja mitkä hyvin halliten avautuu kollektiivisempi näkemys astrologiaan ja sen mahdollisuuksiin.

(Esa Hankonen)