Astrologiaa tilastollisesti
Astrologian tilastolliset tutkimukset
Kyösti Tarvainen
2.5.2014
Tutkimuksen tavoitteita
Astrologian tilastollisilla tutkimuksilla on seuraavia tavoitteita:
1. Näyttö astrologisten vaikutusten olemassaolosta
Jotta astrologian merkitys yleisesti tunnustettaisiin, täytyy olla tilastotieteellistä näyttöä astrologisista vaikutuksista. Vaikka astrologia on kehittynyt psykologiseen suuntaan, niin psykologisilla ominaisuuksilla on myös konkreettisia ilmenemismuotoja, joita varmaankin voidaan osittain myös objektiivisesti havainnoida ja joita pitäisi voida saada esiin tilastollisilla testeillä.
2. Astrologisten tekijöiden voimakkuuserojen selvittäminen
Itse astrologian kannalta tärkeä tavoite on selvittää eri tekijöiden voimakkuuseroja. Astrologinen kartta sisältää paljon tekijöitä (esimerkiksi merkit, huoneet, aspektit). Tilastollisten tutkimusten toivoisi antavan selkoa tekijöiden voimakkuuseroista.
3. Parhaimpien tekniikoiden löytäminen
Astrologiassa on käytössä vaihtoehtoisia tekniikoita (erilaisia huonejärjestelmiä, prognoosimenetelmiä, ihmissuhteiden tarkastelumenetelmiä). Astrologian kannalta olisi tärkeä selvittää, mitkä tekniikat toimivat parhaiten.
4. Tulkintojen löytäminen uusille astrologisille tekijöille
Tilastollisten menetelmien voi toivoa antavan apua tulkintojen etsinnässä uusille astrologisille tekijöille, kuten esimerkiksi vuonna 1977 löydetylle Chironille.
Seuraavassa kuvataan ensin astrologian käsitteitä, joten lukijalla ei tarvitse olla esitietoja astrologiasta.
Astrologian peruskäsitteet
 |
Kuvassa 1 on tyypillinen nykyaikainen astrologinen kartta. Se esittää aurinkokuntaa Helsingistä katsottuna 14.10.1989 kello 11:00, kun kasvot ovat etelään päin. Katsojan voi ajatella olevansa kartan keskipisteessä. Maanpinnan (vaakasuorat viivat) yläpuolella ovat idässä Pluto J, Aurinko s, Mars h ja Merkurius f ja lännessä Kheiron D ja Jupiter j. Horisontin alapuolelle jäävät Venus g, Uranus F, Saturnus S, Neptunus G, Kuunsolmu k (liittyy Maan ja Kuun kiertotasojen leikkausjanaan) ja Kuu d.
Astrologisessa kartassa on kolme tulkinnan pääaluetta: (1) planeetat (jotka astrologian teknisessä käsitteistössä sisältävät myös Auringon ja Kuun) ja muut tekijät merkeissä, (2) planeetat ja muut tekijät huoneissa, (3) aspektit eri tekijöiden välillä.
Kaksitoista astrologista merkkiä syntyvät ekliptikan (eläinradan) jaosta kahteentoista 30 asteen mittaiseen osaan; ekliptika on taivaankannella tähtien keskellä kulkeva Auringon näennäinen kiertorata. Jako alkaa Oinas 0° -pisteestä, jossa Aurinko maaliskuun lopulla kevätpäiväntasauksen hetkellä siirtyy taivaan ekvaattorin yli etelästä pohjoiseen; taivaanekvaattori on Maan päiväntasaajan projektio taivaankannelle.
Kaksitoista huonetta syntyvät paikallisen avaruuden jaosta kahteentoista osaan (katso numerot sisärenkaassa). Kuvassa ensimmäinen huone alkaa itäisessä horisontissa. Itäisessä horisontissa nousevaa merkkiä sanotaan Askendentiksi tai nousumerkiksi (kuvassa Skorpioni C, ja Askendentin asteluku on 27° 01´).
Kahden planeetan sanotaan aspektoivan toisiaan, jos niillä on tietty kulmaetäisyys maapallon keskipisteestä katsottuna. Kuvassa aspektit on merkitty keskiympyrään ja taulukkoon. Pääaspektit (Ptolemaios-aspektit) ovat yhtymä q (kulmaetäisyys 0°), kuutio r (60°), neliö t (90°), kolmio u (120°) ja vastakkaisuus p (180°). Kulmaetäisyyksien ei tarvitse olla näitä tarkkoja arvoja, vaan ne voivat poiketa niin sanotun orbin verran tarkoista arvoista. Pääaspektien orbit voivat olla suurimmillaan suuruusluokkaa 8°, paitsi kuutiolle suurusluokkaa 4°.
Lyhyesti voidaan sanoa, että kartan tulkinnassa planeetat edustavat psykologisia toimintoja; merkkiasemat kuvaavat, millä tavalla ne toimivat; huoneasemat taas kertovat, miten ne suuntautuvat käytännön elämään; aspektit kuvaavat psykologisten toimintojen vuorovaikutusta. Tulkintoja eri tekijöille on esitetty esimerkiksi Sakoian & Ackerin (1973) astrologian käsikirjassa.
Erilaisten karttojen runsaudesta
Erilaisia karttoja on olemassa suunnaton määrä. Aurinko voi olla kahdessatoista eri merkissä, Merkurius samassa tai viereisissä merkeissä, Venus vastaavasti viidessä eri merkissä. Tästä syntyy 12 x 3 x 5 = 180 yhdistelmää. Loput seitsemän planeettaa ja nousumerkki voivat olla 12:ssa eri merkissä. Kaiken kaikkiaan meillä on siten 180 x 12 x 12 x 12 x 12 x 12 x 12 x 12 x 12 = noin 77 miljardia erilaista karttaa.
Tämä on vain suuruusluokkaa osoittava luku. Tästä puuttuvat huonesijainnit ja aspektit. Joka tapauksessa näemme astrologian pelkän teknisen puolen kompleksisuuden. Esimerkiksi jos tekisimme tutkimuksen ihmisistä, joilla on Aurinko Oinaassa, niin heitä on miljoonia erilaisia muiden astrologisten tekijöiden suhteen. Siten tutkimuksemme tulos riippuisi enemmän tai vähemmän siitä, ketä olemme valinneet tutkittavaan ryhmään.
Yleisesti Askendenttia ja aurinkomerkkiä pidetään kartan voimakkaimpina tekijöinä; kolmantena voimakkaimpana tekijänä tulee kuumerkki. Kuvan 1 kartassa Askendentti on Skorpionissa ja Aurinko Vaa’assa (X). Tällaista karttaa tulkitsevalla astrologilla tulisi olla näkemys siitä, miten nämä tekijät toimivat yhdessä. Tarvitaan paljon kokemusta ennen kuin tästä vuorovaikutuksesta syntyy omakohtaista käsitystä, sillä tämä yhdistelmä esiintyy keskimäärin vain noin kerran 144:n (= 12 x 12) henkilön joukossa.
Erilaisia tulkintatapauksia (planeetta tai muu kohta merkissä, huoneessa, aspektissa) on yli 600. Simuloinnilla (Tarvainen, 2011b), voidaan osoittaa, että olisi tunnettava noin 100 henkilöä, jotta lähes jokaisesta yksittäisestä tulkintatapauksesta saisi omakohtaista kokemusta.
Tilastollisten tutkimusten vaikeuksista
Seuraavassa mainitaan usein p-arvo, joka liitetään lähes jokaiseen tilastolliseen tutkimukseen. Se on todennäköisyys, että saatu tulos on tullut puhtaan sattuman johdosta. Jos p-arvo on pieni, on siis vain pieni todennäköisyys, että tulos on tullut sattuman johdosta. Kun p-arvo on pienempi kuin 0,05 (eli 5 %), saatua tulosta sanotaan tilastollisesti merkitseväksi. Yksi tällainen tulos ei vielä ”todista” jotain asiaa oikeaksi, vaan tarvitaan onnistuneita toistoja, jolloin tulos saa yhä suurempaa varmuutta.
Edellä tuli jo hieman esille se, kuinka erilaisten karttojen valtava lukumäärä vaikeuttaa tilastollisia tutkimuksia. Asiaa voidaan demonstroida tietokonesimuloinneilla, jollainen on tehty esimerkiksi kirjailijoiden kohdalla (Tarvainen, 2009). Kirjailijoille suotuisia astrologisia tekijöitä on Sakoian & Ackerin (1973) astrologian käsikirjassa mainittu 41 kappaletta. Michel ja Françoise Gauquelinin keräämien 1351 kirjailijan joukossa nämä tekijät olivat keskimäärin 2,8 % yleisempiä kuin vertailuhenkilöillä. Tietokonesimuloinneilla voitiin todeta, että tämä merkitsi sitä, että kukin tekijä lisäsi keskimäärin 5 prosentilla todennäköisyyttä, että vastasyntyneestä tulee kirjailija.
Sitten generoitiin tietokoneella miljoonia syntymiä vuosina 1800-1950 ja joka kerta pienellä todennäköisyydellä vastasyntyneestä tuli ”kirjailija”, mutta tämä todennäköisyys kasvoi 5 prosentilla jokaista kirjassa mainittua suotuisaa tekijää kohden, joka syntymähetkellä oli voimassa. Sitten tutkittiin takaperin, kuinka hyvin näistä tekokirjailijoista saadaan selville ne 41 tekijää, jotka olivat suosineet heidän syntymiään.
Esimerkiksi vaikka generoitiin useita 5 000 tekokirjailijan joukkoja, niin näiden 41 suotuisan tekijän keskimääräinen p-arvo oli 0,33 ja näistä 41 suotuisasta tekijästä tuli keskimäärin vain 7 tilastollisesti merkitsevästi esiin. Kun tutkittiin 5 000 tekokirjailijaa, yhdessä simuloinnissa näistä 41 tekijästä saattoi esimerkiksi juuri 7 osoittautua tilastollisesti merkitseväksi, mutta kun seuraavassa 5 000 tekokirjailijan simuloinnissa tuli esimerkiksi 8 merkitsevää tekijää, melkein kaikki olivat eri tekijöitä kuin ensimmäisessä simuloinnissa.
Tämä teoreettinen tutkimus kuvaa havainnollisesti sitä, että on vaikea saada esille tilastollisesti merkitseviä tuloksia yksittäisille tekijöille. Käytännössä lisävaikeutena ovat ei-astrologiset tekijät. Vaikeudet saada tilastollisesti merkitseviä tuloksia tulivat ilmi myös astrologi Niehenke‘n (1987) väitöskirjassa.
Kun tilastollisissa tutkimuksissa on tullut vähemmän astrologialle positiivisia tuloksia kuin astrologit ovat odottaneet, astrologit ovat selittäneet, että se johtuu siitä, että ”kartta on kokonaisuus” (joka sisältää monia tekijöitä). Tehty simulointi tekokirjailijoilla viittaa siihen, että tämä toteamus voi olla monessa tutkimuksessa oikea.
Tutkimustoiminnan historiaa
Kun tilastotiede alkoi kehittyä 1900-luvun alussa, muutamat astrologit näkivät sen hyödylliseksi myös astrologiassa. Merkittävä tilastotieteellinen tutkimus alkoi 1950-luvulla ranskalaisen Michel Gauquelin’in toimesta, mihin myöhemmin liittyi hänen vaimonsa Françoise.
Kansainvälinen järjestö ISAR (Internationational Society for Astrological Research) perustettiin 1960-luvun lopulla. Toinen kansainvälinen astrologista tutkimusta edistävä järjestö NCGR (National Council for Geocosmic Research) perustettiin vuonna 1989. Tutkimusten tuloksia julkaistaan myös eri puolilla maailmaa ilmestyvissä astrologisten seurojen lehdissä.
Vuodesta 1981 lähtien ilmestynyt Correlation-niminen julkaisu (http://www.correlationjournal.com/ ) on ehkä ainoa tieteellisen tason lehti korkeatasoisine vertaisarviointeineen. Myös muutama muu korkeatasoinen lehti on jonkin aikaa ilmestynyt. Useita astrologian tutkimuskonferensseja on pidetty. Tutkimustulokset ovat siten melko hajallaan ja usein vaikeasti saatavilla. Dean (1977) on tehnyt hyödyllisen yhteenvedon vuosien 1900 ja 1976 välisenä aikana tehdyistä tutkimuksista.
Skeptikkojen ylläpitämän sivuston www.astrology-and-science.com artikkelissa ”Journal cumulative contents” sanottiin vuonna 2008 (vuonna 2010 tiedot oli poistettu), että Correlation-lehden vuosikerroissa 1981-2006 on 27 astrologialle positiivista tutkimusta ja 30 negatiivista, sekä 12, joissa sekä positiivista että negatiivista tulosta.
Kuten edellä mainittiin, yleensä tilastollisesti merkitseväksi katsotaan tutkimus, jossa p-arvo on pienempi kuin 0.05. Siten 69 (=27+30+12) tutkimuksen joukossa odottaisi olevan sattuman johdosta noin 0,05 * 69 = 3,45 positiivista tutkimusta, mutta niitä oli moninkertainen määrä, 27 kappaletta.
Samaisen verkkoartikkelin mukaan Astro-Psychological Problems -lehdessä (1982-1995) oli 33 positiivista ja 27 negatiivista tulosta sekä 4 tutkimusta sisälsi sekä positiivisia että negatiivisia tuloksia. Tässäkin lehdessä positiivisia tuloksia oli moninkertainen määrä siihen verrattuna, mitä niitä voi puhtaan sattuman johdosta tulla.
Psykologian professori Hans Eysenck ja psykologian tohtori D.K.B. Nias tarkastelivat 200 sivun verran astrologisia tutkimuksia ja antoivat seuraavan kokonaisarvion (Eysenck, Nias, 1982, s. 213): Kaiken kaikkiaan vastauksena kysymykseen ’toimiiko astrologia?’ yhdymme Dean’in (1977) ja muiden yhteenvetoon, että ’syntyy sellainen kuva, että astrologia toimii, mutta harvoin sillä tavalla tai laajuudella kuin sanotaan’.
Astrologian uskottavuusongelmana on monen silmissä se, että ei ole mitään luonnontieteellistä selitystä sen toiminnalle. Astrologian toiminnan perusteeksi on esitetty esimerkiksi Maan magneettikentän sähkömagneettisia vuorovesi-ilmiöitä (Seymor, 1991) ja käpyrauhasta (McGillion, 2002). Mutta nämä ovat varsin ylimalkaisia spekulaatioita.
Yksi mahdollisuus on se, että aurinkokunta vaikuttaa hieman geenien tai muun perimäaineksen toimintaan. Näemme identtisistä kaksosista, että ulkonäön lisäksi he ovat luonteeltaan hyvin samankaltaisia, mikä viittaa geenien suureen vaikutukseen myös luonteeseen. Geenien ja mahdollisesti muunkin perimäaineiston aktivoituminen riippuu kuitenkin osittain myös ulkopuolisista vaikutuksista. Voidaan ajatella, että syntymähetkellä ihmisen yksilöityessä erilliseksi olennoksi aurinkokunnan tila leimautuu perimäainekseen muuttaen sitä hieman. Tämä tapahtuu yllättävän tarkasti, koska transiittien (ks. jäljempänä) toiminnasta näemme, että planeettojen asemat ovat tallentuneet alle asteen tarkkuudella. Tämän ajatusmallin avulla voimme esimerkiksi ymmärtää, että jos ihminen perii vanhemmiltaan jonkin sairautta aiheuttavan geenin, astrologiset tekijät eivät voi sitä yleensä kumota eikä ole syytä etsiä astrologisia syitä kaikkiin sairauksiin. Edelleen voimme ymmärtää, että ihmisen luonteeseen astrologian ja sosiaalisen ympäristön lisäksi vaikuttavat myös puhtaasti geneettiset tekijät, joten poikkeavaan luonteeseen ei välttämättä löydy astrologisia syitä.
Se, että astrologian toimintamekanismia ei tunneta, ei kuitenkaan mitenkään rajoita sitä, että voimme tutkia miten tähtitaivaan ilmiöt korreloivat ihmisen luonteen ja elämän kanssa – aivan samoin kuin voimme tutkia painovoiman vaikutuksia, vaikka meillä ei ole tietoa siitä, mihin painovoima perustuu.
Voidaan myös todeta, että luonnontiede ei itsekään tiedä, miten esimerkiksi robottiin tai johon biologiseen konstruktioon saataisiin synnytetty tahtoa ja tunteita ja kaikkia muita piirteitä, joita astrologia tarkastelee.
Astrologisiin tutkimuksiin liittyi paljon mielenkiintoisia asioita. Seuraavaan on valittu vain muutamia tapauksia. Ensin kuvataan Michel Gauquelinin tutkimuksia, jotka ovat vahvimpia osoituksia astrologisten vaikutusten olemassaolosta. Sen jälkeen esitellään koiratutkimus, joka viittaa siihen, että astrologia toimii eläimilläkin. Valintakoe on tietyntyyppinen astrologinen tutkimus; niistä esitetään yhteenveto. Sen jälkeen esitellään pari tutkimusta, joita skeptikot ovat pitäneet tyrmäävinä astrologialle. Lopuksi esitellään Suomessa tehtyjä tilastollisia tutkimuksia.
Mars-efekti
Ranskalainen tohtori Michel Gauquelin on pätevästi tehdyn tilastollisen tutkimuksen uranuurtaja astrologian alalla (katso esimerkiksi Gauquelin, 1978, 1988). Hän ei tutkimusmenetelmillään löytänyt tukea esimerkiksi eläinradan merkkeihin ja ammatteihin liittyvälle astrologiselle perimätiedolle (esimerkiksi että sotilailla Aurinko olisi usein Oinaassa.)
Mutta tekijöille, jotka liittyvät huonejärjestelmään eli planeettojen sijaintiin horisontin suhteen, hän sai tuloksia, jotka osoittavat astrologisten vaikutusten olemassaoloa. Seuraavassa tarkastellaan näistä tuloksista vain niin sanottua Mars-efektiä.
 |
Vastaavanlaisia tuloksia on saatu muillekin ryhmille kuin urheilijoille, jolloin jokin toinen planeetta on ollut painokas; esimerkiksi poliitikoilla, sotilashenkilöillä ja näyttelijöillä Jupiter oli tavallista useammin samoissa kohdissa (12. ja 9. huone) kuin Mars urheilijoilla, tiedemiehillä ja lääkäreillä oli Saturnus, kirjailijoilla Kuu, muusikoilla Venus.
Gauquelinien havainnot planeettojen sijainneista huoneissa (horisontin suhteen) ovat saaneet paljon lisävahvistusta. Sivuston www.astrology-and-science.com artikkelissa ”The Gauquelin work” mainitaan, että tehdyissä 35 tutkimuksessa vahvistusta on tullut 34 tapauksessa. Tämä on erittäin merkittävää, koska esimerkiksi urheilijoiden menestymiseen vaikuttavat tietysti monet muutkin tekijät (esim. peritty fysiikka) kuin Mars-planeetan sijainti horisontin suhteen. Lukuisten vahvistusten (ks. Nikula, 2014), Ertel & Irving, 1996) takia Gauquelinien tarkastelut ovat vahvin tieteellinen osoitus siitä, että astrologisia vaikutuksia on olemassa.
Tavallisen astrologian kannalta nämä tutkimukset eivät ole merkittäviä, koska ne koskevat vain huippuihmisiä. Jo Antiikin ajoista lähtien astrologisena kokemuksena on ollut se, että tavallisilla ihmisillä planeetat ovat voimakkaimmillaan 1. ja 10. huoneessa. Gauquelinien tutkimukset kyllä hyvällä tavalla muistuttavat siitä, että planeetta voi olla hyvinkin voimakas esimerkiksi 12. huoneessa.
Gauquelinien keräämät syntymätiedot ovat saatavilla osoitteessa http://cura.free.fr/gauq/17archg.html . Näitä datoja on käytetty eräissä alla mainituissa tutkimuksissa.
Koiratutkimus ja kaksosten tutkiminen
Kaksitoista kenneliä osallistui tutkimukseen, jossa tehtiin havaintoja 500 koiranpennun luonteesta, kun ne olivat 2 kuukauden ikäisiä (Fuzeau-Braesch & Denis, 2007). Koirankasvattajat arvioivat 60 erilaista luonteenpiirrettä, kuten aggressiivisuutta, aktiivisuutta, uteliaisuutta, leikkisyyttä, arkuutta, pelokkuutta, ystävällisyyttä ja niin edelleen. Koirankasvattajien havainnot esitettiin sitten yhteenvetona Eysenckin persoonallisuusluokituksen mukaisesti, joissa päämuuttujina ovat ekstraversio (ulospäin suuntautuneisuus) ja neuroottisuus. Koirien syntymänkellonajat oli otettu talteen ja koirille oli laskettu astrologiset kartat.
Osoittautui, että dominoivilla ekstraventeillä koirilla Aurinko ja Jupiter olivat akseleilla (Askendentti, MC, Deskendentti, IC) tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Tällöin ei tarkasteltu kohtia, joissa Michel Gauquelin totesi planeettojen ylimääriä, vaan tavallisen astrologian tapaan Auringon ja Jupiterin yhtymiä akseleihin. Myös muita vastaavanlaisia korrelaatioita löytyi, jotka ovat aivan samanlaisia kuin ihmisellä astrologian mukaan on. Tutkimus viittaa siihen, että astrologialla on jokin luontoon liittyvä toimintaperiaate, koska se näyttää pätevän myös koirilla.
Luontoon liittyvään toimintaan viittaa myös se, että astrologisten tekijöiden on katsottu vaikuttavan myös jossain määrin ihmisen kehoon ja ulkonäköön. Tilastollista vahvistusta tälle tuli tutkimuksessa (Tarvainen, 2014b).
Biologian tohtori Suzel Fuzeau-Braeschin kirjassa (2009) on kuvauksia myös muista hänen tekemistään tutkimuksista. Mielenkiintoisin näistä koskee kaksosia. Se, että identtiset kaksoset ovat ulkonäkönsä lisäksi niin samanoloisia (paljon enemmässä määrin kuin ei-identtiset kaksoset) kertoo siitä, että ihmisen luonne on suuressa määrin geeneistä riippuvainen. Mutta tämä ei sulje kokonaan pois astrologisten vaikutusten olemassaoloa, koska identtisilläkin kaksosilla on luonne-eroja.
Tutkimuksessa oli 476 identtistä ja ei-identtistä kaksosparia. Koska kaksosten syntymät eivät tapahdu aivan samalla hetkellä, heidän astrologisissa kartoissaan on pieniä eroja nopeasti muuttuvien kartan akselien (Askendentin, MC:n, IC:n ja Deskendentin) suhteen. Joissain tapauksissa jokin akseli saattaa toisella olla eri merkissäkin kuin toisella. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota lähinnä näihin akseleihin ja niiden lähellä oleviin planeettoihin ja katsottiin, minkälaisia eroja kaksosten välillä astrologian perusteella oli odotettavasti.
Toisaalta kaksosten vanhemmat kuvailivat kaksosten luonteiden eroja heille annetuilla vastauskaavakkeilla. Täytettyjä vastauskaavakkeita palautettiin 218 kappaletta. Osoittautui, että vanhempien kuvaamat erot olivat samanlaiset kuin astrologian mukaiset erot 153 tapauksessa ja 65 tapauksessa eivät olleet. Todennäköisyys, että tämä tulos on tullut sattumalta, on alle 0,001 %.
Valintatestit
Valintatestissä (matching test, Vernon Clark -testi) menetellään tyypillisesti seuraavasti. Esimerkiksi jos tutkitaan sitä, voidaanko kartasta ennustaa henkilön tekevän murhan, niin ensin kerätään joukko murhaajien karttoja. Tämän jälkeen jokaista murhaajaa kohti otetaan jokin ei-murhaajan kartta. Kokeeseen osallistuvaa astrologia pyydetään sitten valitsemaan näistä kahdesta kartasta murhaajan kartta. Pelkän sattuman johdosta tällaiset valinnat johtavat oikeaan tulokseen 50 % tapauksista. Joten mitä enemmän osumisprosentti ylittää 50:n, sitä enemmän pätevyyttä astrologin arviolla ja astrologialla näyttää olevan.
Seuraavassa taulukossa on yhteenveto vuoteen 1985 mennessä tehdyistä valintakokeista (Dean, 1985).
TESTI OSUMISPROSENTTI
Murhaajat 45.0 %
Itsemurhat ilman kuolinaikaa 45.4
Itsemurhat kuolinajalla 46.2
Alkoholistit 50.0
Huippulahjakkaat/vajaaälyiset 52.6
Itsemurhat ilman kuolinaikaa 53.8
Elämänkuvaus 56.5
Psykologinen testi 56.9
Ulospäinsuuntautuneisuus 59.0
Älykkyysosam. yli 140/vajaaälyiset 59.0
Ammatti 59.4
Itsemurhat kuolinajalla 63.3
Psykologinen testi 64.1
Elämänkuvaus 67.9
Elämänkuvaus 72.0
Tässä ”elämänkuvaus” merkitsee sitä, että henkilöstä oli olemassa muutaman tai useiden sivujen pituinen kuvaus, ja tälle kuvaukselle piti valita oikea kartta kahdesta kartasta. Psykologisissa testeissä piti taasen jollekin psykologiselle testitulokselle löytää oikea kartta.
Taulukosta nähdään, että missään kokeessa ei ylletty 100 prosenttiin. Tämä kertoo siitä, ettei astrologia voi antaa varmoja lausuntoja. Tällaiset testit antavat myös viitteitä siitä, mitä asioita voidaan arvioida astrologisesti.
Nyt moni astrologi on osallistunut sellaisiin testeihin, joissa onnistumisprosentti ei ilmeisesti koskaan voi poiketa paljon 50 prosentista. Näin on esimerkiksi murhaajien kohdalla. Suuressa aineistossa heillä voidaan nähdä olevan tilastollisesti merkitseviä yhteisiä piirteitä (Ruis, 2007/2008, Tarvainen, 2012b), mutta ne ovat niin vähäisiä, että niiden perusteella valintakokeet eivät voi onnistua paljoa 50 prosenttia paremmin.
Tämä ilmiö todettiin selvästi matemaatikkojen kohdalla (Tarvainen, 2013 a): suuressa matemaatikkojen aineistossa vahvistettiin, että Sakoian &Ackerin (1973) lausumat matemaatikoille suotuisista tekijöistä pätivät kokonaisuudessaan tilastollisesti merkitsevästi. Mutta simuloinnilla voitiin todeta, että valintakokeissa ei samojen tekijöiden perusteella voisi saavuttaa tilastollisesti merkitsevää tulosta.
Sivuston www.astrology-and-science.com luvussa ”Tests” kerrotaan, että (ilmeisesti noin vuoteen 2008 mennessä tehdyissä) 54 valintatestissä keskimääräinen osumisprosentti on ollut 51,7 %, mikä ei poikkea tilastollisesti merkitsevällä tavalla sattumalta saatavasta 50 %:n arvosta.
Edellä mainittujen esimerkkien perusteella näyttää siltä, että parhaiten nämä testit onnistuvat astrologeilta, kun kyseessä ovat pitkät elämän- ja persoonallisuuden kuvaukset. Tällöin testataan nykyaikaista psykologista astrologiaa, joka on astrologien ja astrologian harrastajien pääasiallinen kiinnostuksen kohde. Sivuston www.astrology-and-science.com perusteella kirjoitetussa kirjassa Astrology under Scrutiny mainitaan 12 elämänkuvausta koskevan valintatestin onnistumisprosentit. Kaiken kaikkiaan ne ovat tilastollisesti merkitsevä (p=0.006). Tehdyt valintatestit antavat siten tukea psykologiselle astrologialle, joka on kehittynyt viimeisen sadan vuoden aikana.
Tyrmääviä tutkimuksia ja näkemyksiä
1. Astrologien laatimat valintatestikysymykset
Tyrmäävältä astrologian, tai tarkemmin sanoen ainakin astrologien, kannalta näyttää John McGrew’n ja Richard McFall’in (1992) tekemä valintatesti, jollaisen Rob Nanninga (1996) on toistanut. Näissä testeissä astrologit ovat saaneet esittää, mitä tutkimuksen kohteella olevilta henkilöiltä kysytään. Esimerkiksi ensin mainitussa testissä kuusi astrologia laati 61-kohtaisen kyselykaavakkeen, jonka 23 henkilöä täytti. Astrologien tehtävänä oli sitten valita kullekin 23 astrologiselle kartalle kartanhaltijan täyttämä kyselykaavake. Tämä ei onnistunut sattumaa paremmin.
Astrologien laatima kyselylista on kuitenkin hämmentävä, koska se enimmäkseen sisältää hyvin konkreettisia asioita. Siinä on joitakin kohtia, joita nykyaikainen psykologinen astrologia voi sivuta (esimerkiksi suhteet vanhempiin, sisaruksiin ja auktoriteetteihin). Mutta valta-osa kysymyksistä oli sellaisia, joita nykyaikainen psykologinen astrologia ei käsittele (pituus, paino, silmien väri, vanhempien koulutus, perheessä tapahtuneiden kuoleminen tapahtuma-ajat, mieliväri, menestyminen eri kouluaineissa, jne).
Tämä testi ei siten kerro paljoakaan nykyaikaisen psykologisen astrologian pätevyydestä. Tällaisessa testissä astrologit ovat olleet tavallaan pakotettuja esittämään konkreettisia kysymyksiä. Heillä ei ole ollut aiempaa kokemusta siitä, miten tällainen testi voisi onnistua, koska he tavanomaisesti katsovat tuntemansa henkilön kartasta jälkikäteen, mistä kartan tekijöistä konkreettiset elämän seikat ovat voineet juontua.
Tässä testissä tuleekin esille tärkeä haaste astrologeille: miten kuvata sitä astrologiaa, joka toimii, ja miten luonnehtia tätä toimivuutta.
Tämäntapaiset testit ovat sinänsä huonoja siksi, että ne ovat mentaalisesti erittäin vaativia, jolloin päättely helposti harhaantuu: kun tarkastellaan 23 henkilöä ja 23 karttaa, meillä on 529 (=23*23) erilaista henkilö/kartta –paria. Siksi tällaisia testejä ei tulisi tehdä vaan valintatestejä, joissa aina kulloinkin on vain kaksi henkilö/kartta –paria tarkastelun kohteena.
2. Nature-lehden testi
Eräät skeptikot ovat pitäneet maailman ehkä arvostetuimmassa tieteellisessä lehdessä Nature julkaistua tutkimusta (Carlson, 1985) todistuksena siitä, että astrologia ei toimi (vaikka tässäkään yksi tutkimus ei voi olla lopullinen todistus). Tutkimuksessa käytettiin hyväksi CPI-profiilia (California Personality Inventory), joka laaditaan henkilölle hänen kyselylomakkeeseen antamiensa vastauksien perusteella. Profiili koostuu 18 ominaisuudesta, joiden voimakkuus ilmoitetaan lukuarvoina. Joukko astrologeja tarkasteli 114 astrologista karttaa ja kutakin karttaa kohti oli annettu kolme CPI-profiilia, joista yksi oli kartanhaltijalle tehty. Kunkin astrologin tehtävänä oli valita kartanhaltijan profiili ja toiseksi sopivin profiili. Oikea profiili valittiin vain 33,7 prosentissa tapauksista. Astrologien onnistumisprosentti oli siten käytännöllisesti katsoen sama kuin sattumalta tuleva keskimääräinen onnistumisprosentti 33,3; astrologit olivat odottaneet noin 50 prosentin onnistumisprosenttia.
Kuitenkin kun vuosia myöhemmin psykologian professori Suibert Ertel (2009) analysoi uudestaan Carlsonin tutkimustulokset, hän huomasi, että astrologit olivatkin onnistuneet varsin hyvin valinnoissaan. Ertelin mukaan normaalisti kolmen vaihtoehdon tapauksessa otetaan huomioon kaksi parhainta valintaa. Tämä oli myös Carlsonin aluksi ilmoittama tapa, mutta hän ei käyttänyt sitä tuloksia ilmoittaessaan. Jos kaksi parasta valintaa otetaan huomioon, astrologit onnistuivat valinnoissaan tilastollisesti melkein merkitsevällä tavalla (p-arvo 0.054). Carlson oli myös pyytänyt arvioimaan profiilien sopivuuden syntymäkarttoihin 10-asteisella arvoasteikolla. Tätä mittaa käyttäen astrologit onnistuivat tilastollisesti merkitsevällä tavalla (p-arvo 0.04). Carlson ei kuitenkaan ilmoittanut artikkelissaan tätä tulosta.
Carlsonin tutkimuksessa tuli muuten selvästi esiin psykologisiin testien käyttöön liittyvät vaikeudet ja ylipäätään ihmisen luonteen kuvaamiseen liittyvät vaikeudet: kun 106 henkilön piti valita oma CPI-profiilinsa kolmen profiilin joukosta, vain 43 % osasi valita omansa, mikä ei ole tilastollisesti merkitsevä onnistumisprosentti.
Samanlaisista ihmisen luonteen kuvauksen vaikeudesta voi johtua sekin, että kun 18 tutkimuksessa astrologin asiakas on laitettu valitsemaan itseä koskeva astrologinen tulkinta usean tulkinnan joukosta, se ei ole onnistunut juuri ollenkaan sattumaa useammin.
Marvin Klein'in (1988) järjestämässä kokeessa ihmiset olivat selvästi sattumaa useammin kykeneviä valitsemaan kuvauksen heidän läheisestä ihmissuhteesta viiden kuvauksen joukosta. Tämä koe viittaa siihen, että ihmisen on helpompi arvioida oikein ihmissuhdettaan kuin itseään.
3. Skeptikkojen näkemys astrologian näennäisestä pätevyydestä
Skeptikoille on yleensä astrologiaan perehtymättäkin täysin selvää, että astrologisia vaikutuksia ei ole olemassa. Heidän kirjoituksensa ovat usein epäluotettavia, kuten edellä kävi ilmi Carlsonin kohdalla. Myös edellä mainittuun skeptikkojen sivustoon www.astrology-and-science.com on koottu voittopuolisesti negatiivisia tutkimustuloksia.
Mutta muutamat skeptikot ovat paneutuneet astrologiaan ja antaneet ajattelemisen aihetta astrologian harrastajille kehitellessään syitä, miksi astrologian pätevyys olisi näennäistä. He väittävät, että astrologian pätevyys perustuisi kognitiivisiin illuusioihin (ajatuksellisiin harhoihin), joita olisivat muun muassa seuraavat seikat:
- astrologian harrastaja muistaa vain pätevät asiat (esimerkiksi Kaksosissa kiinnittää huomiota vain kaksosmaisiin piirteisiin)
- kaikilla on kaikenlaisia piirteitä joskus
- kartta niin monimuotoinen, että jälkikäteen voi nähdä siinä perustelut mille tahansa piirteelle
- astrologien tulkinnoissa on Barnum-efekti: astrologi kertoo kaikille ihmisille yleisesti päteviä asioita
- henkilö muistaa astrologin tulkinnasta vain pätevät, ajattelemaan panevat astrologin lausunnot ja pitää tulkintaa merkittävänä, eikä välitä astrologin väärään menneistä tulkinnoista.
Varmaan jokainen kriittinen astrologi ja astrologian harrastaja myöntää, että näissä kohdissa on enemmän tai vähemmän perää, mutta toisaalta näkee käytännössä jatkuvasti niin selkeitä astrologian mukaisia osuvuuksia, etteivät ne selity edellä mainittuina illuusioina. Lisäksi tulevat positiiviset tilastolliset tutkimukset, joihin ei sisälly kognitiivisia illuusioita.
On kuitenkin totta, että useimmiten astrologista karttaa katsotaan jälkikäteen, kun henkilö on jo tuttu, jolloin kartoista on helpompi erottaa merkittävät astrologiset tekijät kuin valintatestien tilanteissa, jolloin henkilö ei ole tuttu. Tämä on yksi selitys, miksi astrologit ovat valintatilanteissa yliarvioineet kykynsä.
Suomessa tehtyjä tutkimuksia
1. Tutkimus Sakoian-Ackerin käsikirjan pätevyydestä
Sakoian &Acker’in (1973) astrologian käsikirja on suosittu: sitä on myyty yli 200 000 kappaletta. Kirjassa on lukuisia mainintoja siitä, kuinka jokin tekijä on suotuisa jollekin ammatille. Kaiken kaikkiaan teoksesta löytyi 316 suotuisaa (tai altistavaa) astrologista tekijää kuulumiselle sellaiseen ryhmään, jolle Gauquelinit olivat keränneet syntymädataa (näyttelijät, alkoholistit, armeijan johtajat, lentäjät, lehtimiehet, muusikot, maalarit, poliitikot, tiedemiehet, urheilijat, kirjailijat; yhteensä yli 19 000 henkilöä). Tohtori Patrice Guinard on laittanut datat verkkoon osoitteeseen http://cura.free.fr.
Tutkimuksessa (Tarvainen, 2012a) tarkasteltiin Sakoian & Ackerin lausuntojen kokonaispätevyyttä katsomalla, kuinka usein he olivat oikeassa eli kuinka usein jollekin ryhmälle väitetty suotuisa tekijä oli yleisempi ryhmässä kuin muilla ihmisillä. Osoittautui, että Gauquelinien datoissa186 Sakoian & Ackerin lausuntoa päti, mutta 130 kohtaa ei pitänyt paikkaansa. Siten Sakoian & Ackerin osumisprosentti oli 186/316 = 57 % (kun puhtaan sattuman johdosta se on keskimäärin 50 %). Simulointien avulla voitiin todeta, että tällaisen osumisprosentin todennäköisyys puhtaan sattuman johdosta on 0,1 %. Siten saatu tulos on tilastollisesti merkitsevä.
Gauquelinit eivät saaneet tilastollisesti merkitseviä tuloksia yksittäisille merkeille tai aspekteille. Sellaisten tulosten saamisen vaikeutta käsiteltiin edellä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin siksi useita astrologisia tekijöitä kokonaisuudessaan. Vastaavasti seuraavassa tutkimuksessa koottiin yhteen useita samaan suuntaan vaikuttavia tekijöitä.
2. Henningin potentiaalit
Toisessa tutkimuksessa (Tarvainen, 2012b) Gauquelinien datoja tarkasteltiin ruotsalaisen Ann Henningin esittämien 12 potentiaalin valossa (Henning, 1985). Esimerkiksi ensimmäinen potentiaali kuvaa sitä, kuinka paljon kartassa on ensimmäiseen merkkiin, sen ns. hallitsijaan (Marsiin), ensimmäiseen huoneeseen ja joihinkin samantapaisiin tekijöihin liittyvää kokonaispanosta.
Esimerkiksi lehtimiesten kohdalla astrologisesti odottaisi, että 3. potentiaali on korkea. Vastaavanlaisia odotuksia muiden ryhmien suhteen oli yhteensä 14. Näistä 13 piti paikkansa tutkitussa datassa, minkä havainnon p-arvo on 0,001.
3. Synastria-tutkimus
Synastriassa tarkastellaan kahden henkilön astrologista yhteensopivuutta. Aurinkomerkki-astrologiassa esimerkiksi sanotaan, että samaa elementtiä olevat aurinkomerkit sopivat toisilleen (esimerkiksi toinen on aurinkomerkiltään Oinas ja toinen Oinas, Leijona tai Jousimies).
Gauquelinien perinnöllisyystutkimuksia varten keräämässä yli 20 000 avioparin aineistossa nähtiin aivan lievästi tällaista sympatiaa, mutta ei tilastollisesti merkitsevällä tavalla (Tarvainen, 2011a). Mutta kun tarkasteluun otettiin Auringon lisäksi muita suotuisina tai neutraaleina pidettyjä tekijöitä, tällainen sympatia tuli esiin tilastollisesti merkitsevällä tavalla.
Vielä vakuuttavammin tuli esiin se, että aviopuolison Aurinko osui kumppanin tiettyihin huoneisiin (5., 7. ja 1. huone), joiden synastriassa sanotaan olevan suotuisia aviosuhteille (Sakoian & Acker, 1976).
Täten ns. klassinen synastria, jonka alku on Antiikissa, sai erittäin vahvaa tukea. Mitään sellaista vahvistusta ei tullut kahdelle viime vuosikymmenten aikana esitetyille synastria-tekniikoille (Davisonin kartta, kompositiokartat).
Astrologiassa yksittäinen planeetta, joka eniten liittyy ihmissuhteisiin, on Venus. Tutkimuksessa (Tarvainen, 2014a) saatiin tilastollista vahvistusta sille, että Venuksen aspekteille Saturnukseen liittyy avioliiton viivästyminen miehillä ja naisilla ja tavallista suurempi ikäero, kun miehellä on tällainen aspekti. Nämä efektit olivat kuitenkin suuruudeltaan keskimäärin vähäisiä, parin kuukauden suuruisia.
4. Prognoosi-menetelmät
Kaikkein eniten käytetty ennustemenetelmä perustuu transiitteihin (Hand, 1976). Tällöin on kyse seuraavanlaisista tilanteista. Näyttää siltä, että aurinkokunnan tilanne syntymähetkellä ikään kuin leimautuu ihmiseen. Kun syntymän jälkeen planeetat jatkavat kulkuaan, ne liikkuvat syntymäkartan huoneesta toiseen painottaen hieman kulloisenkin huoneen asioita. Toisekseen taivaalla kulkevat planeetat aika ajoin tekevät aspekteja syntymäkartan planeettoihin ja muihin kohtiin. Taivaalla kulkevan planeetan aspekti syntymäkartan johonkin planeettaan tai kohtaan voi olla harmoninen (kuutio, kolmio, yhtymä usein), jolloin ”kosminen säätilanne” voi aspektin osalta olla henkilöä tukeva. Toisaalta aspekti voi olla myös epäharmoninen (neliö, vastakkaisuus), jolloin syntyy tietyllä tavalla jännitteinen tilanne. Paljon riippuu myös siitä, mitkä planeetat tai kartan kohdat ovat kyseessä.
Tutkimuksessa (Tarvainen, 2013b) saatiin tilastollista vahvistusta transiittien toiminnalle, kun tarkasteltiin arvioituja aikoja, jolloin vanhemmat olivat tehneet päätöksen hankkia lapsi. Samoin myös noin sata vuotta vanha aurinkokaari-tekniikka, jossa syntymäkartan planeetat liikkuvat tasaista, Auringon keskimääräistä vauhtia, sai tilastollista tukea. Sen sijaan päivä/vuosi-progressio ei saanut tilastollista tukea. Siinä planeetat liikkuvat syntymäasemistaan niin monen päivän aikana, kun henkilön ikä on vuosina. Vaikka sitä käytetään ehkä toisiksi eniten transiittien jälkeen, sen toimivuutta ovat eräät astrologit epäilleet. Kepler otti tässä menetelmässä huomioon vain progressiivisen Auringon ja Kuun, jotka liikkuvat melko tasaisesti.
5. Kartan hallitsija
Kullakin merkillä on planeetta, jonka sanotaan ’hallitsevan’ merkkiä. Tämä perustuu siihen, että merkillä ja sitä hallitsevalla planeetalla on samanlainen olemus. Askendenttimerkin hallitsijaa on Antiikin ajoista sanottu kartan hallitsijaksi (on myös monimutkaisempia kartan hallitsijan määritelmiä). Koska askendenttimerkin energiaa voidaan sanoa pääenergiaksi, jolla ihminen ainakin yksilökeskeisesti on kiinni elämässä, samanlaisen energian omaavan hallitsijan sijainnilla merkissä ja varsinkin huoneessa on nähty olevan erityistä painoa.
Kartan hallitsijan huonesijainnin merkitykselle saatiin tilastollista vahvistusta: Gauguelienien datojen kymmenessä ryhmässä kartan hallitsija sijaitsi tavallista useammin sellaisessa huoneessa, joka astrologian perusteella on voimakas ryhmän ihmisillä (Tarvainen, 2012c).
6. Pikkuaspektit
Edellä mainittujen aspektien lisäksi on olemassa myös niin sanottuja pikkuaspekteja, joita tarkastellaan paljon harvemmin kuin pääaspekteja. Kolme pikkuaspektia (72°, 144°, 135°) ovat Keplerin ehdottamia. Tutkimuksessa (Tarvainen, 2014c) tarkasteltiin 12 pikkuaspektia ja kokonaisuudessaan saatiin tilastollista vahvistusta niiden toiminalle 6 285 teologin syntymäkartassa.
7. Negatiivisia tuloksia
-Vaikka emme tiedä, mihin astrologian toiminta perustuu, niin voi arvella, että taustalla on jokin toistaiseksi tuntematon luonnontieteellinen ilmiö. Silloin astrologia toimisi melko suoraviivaisella tavalla, eikä olisi ihme jos jokin astrologiassa esitetty menetelmä, joka luonnon kannalta on monimutkainen, ei toimisi. Seuraavassa on neljä tällaista tapausta.
a. Hermeksen sääntö. Tämän säännön perusmuodon mukaan syntymähetken Askendentti oli hedelmöittymishetkellä Kuun asema ja hedelmöittymishetken Kuun asemasta tulee syntymän Askendentti. Säännön perusteella syntymäaika voidaan tarkentaa. Tätä sääntöä on aina epäilty, koska sitä käytettäessä tarkaksi tiedetty syntymäaika muuttuu. Astrologisen seuran jäseniltä saatujen tarkkojen aikojen perusteella voitiin vastaavasti nähdä, että Hermeksen sääntö ei voi päteä, vaikka hedelmöittymispaikka Suomessa olisi eri kuin syntymäpaikka Tarvainen (1988).
b. Davisonin menetelmä ja kompositiomenetelmä astrologisessa synastriassa ovat Hermeksen säännön tavoin luonnon toiminnan kannalta hyvin monimutkaisia, joten ei ollut yllättävää, että ne eivät toimineet synastria-tutkimuksessa. Lisätutkimukset ovat luonnollisesti kuitenkin paikallaan.
c. Päivä/vuosi-progressiossa ihmisen kehon pitäisi jollain tavalla pystyä panemaan muistiin planeettojen asemat muutaman kuukauden ajalta syntymän jälkeen. Siksi ei ollut yllättävää, että tämä menetelmä ei toiminut prognoosi-menetelmien tutkimuksessa. On kuitenkin mahdollisempaa, että menettely toimii Auringon ja Kuun suhteen, koska niiden liike on varsin tasaista. Lisätutkimukset ovat luonnollisesti tässäkin paikallaan.
d. Sukulaisten kuolemat. Astrologisen seuran jäseniltä kerättiin tarkkoja syntymäaikoja ja aikoja, jolloin joku sukulainen oli kuollut. Nämä kuolemat eivät kuitenkaan näkyneet henkilön kartoilla (Pajuaho & Tarvainen, 1996). Tämäkään ei ole yllättävää, sillä olisi vaikea kuvitella sellaista luonnon mekanismia, joka yhdistäisi henkilön kuoleman aikaiset planeettasijainnit sukulaisen karttaan. Jo 1600-luvulla elänyt matematiikan professori Morin (1974), korosti, että kartta kuvaa ihmistä itseään, mikä on nykyaikaisen psykologisen astrologian lähtökohta.
Myöskään tutkittaessa mundaania astrologiaa ei tullut tilastollisesti merkitsevää tulosta. Astrologian tilastollisessa tutkimuksessa on tähän mennessä keskitytty lähes täysin ihmisten syntymäkarttoihin. Astrologiassa on useita muita, vähemmän harrastettuja haaroja, ja niiden pätevyydestä ei voi vähäisten tilastollisten tutkimusten perusteella sanoa juuri mitään.
Seuraavanlainen tutkimus tehtiin mundaanista astrologiasta, jossa tarkastellaan astrologisten tekijöiden vaikutuksia esimerkiksi valtioihin. Jos ajatellaan luonnontieteellisesti valtioita, ne poikkeavat ihmisistä ja koirista sikäli, että niillä ei ole ruumista. Siten jos astrologia pätee valtioille, luonnontieteellinen mekanismi on ilmeisesti erilainen kuin ihmisille (voi esimerkiksi spekuloida, että transiittien ”ajan henki” ihmismielten kautta ”brändäisi” valtiot tietynlaisiksi).
Tehdyssä tutkimuksessa mundaaniin astrologiaan perehtynyt astrologian harrastaja ennusti 3 tai 6 kuukauden ajaksi kymmenen sellaista 6 päivän ajanjaksoa, jolloin tietyssä maassa tapahtuu jotain ”huomattavaa tai vähemmän huomattavaa, joka mainitaan uutisissa”.
Hänen listansa olivat seuraavaa muotoa: Tunisia 26.6.–31.7., Irlanti 30.7.–4.8., Egypti 4.8.–9.8.,…, Libya 25.9.–30.9. Sitten tietokoneella generoitiin samoille maille samanlainen lista, mutta aikavälit oli valittu satunnaisesti. Näitä verrokkilistoja tehtiin tietokoneella yhteensä neljä kappaletta. Viiden ennustelistan listat koottiin yhteen kalenteriin: joka päivän kohdalla oli merkitty ne maat, joissa oikean tai jonkin generoidun ennustelistan maassa piti tapahtua jotain merkittävää (kalenterista ei ilmennyt, mistä ennuste oli peräisin). Sitten 3-4 seuran jäsentä seurasi tiedotusvälineitä ja merkitsi kalenteriin, kun jonkin päivän kohdalle tuli osuma.
Ennustejakson jälkeen laskettiin, kuinka monta osumaa oli tullut mundaanin astrologian ennustelistaan ja kuinka monta tietokoneiden satunnaisesti generoimiin listoihin. Viidentoista ennustejakson jälkeen astrologiset ennusteet olivat osuneet oikeaan 53 kertaa ja tietokoneen satunnaiset ennusteet 43 kertaa.
Todennäköisyys, että mundaanin astrologian perusteella saatu parempi tulos olisi tullut puhtaan sattuman johdosta eli tapaukseen liittyvä p-arvo oli 0,17, joten tulosta ei pidettäisi tilastollisesti merkitsevänä (p-arvo laskettiin tietokonesimuloinneilla). Näytti siltä, että jos tavoiteltaisiin tilastollisesti merkitsevää tulosta, koetta olisi täytynyt jatkaa vielä useita vuosia ja siksi se päätettiin lopettaa. Tämä tutkimus ei antanut vahvistusta mundaanin astrologian pätevyydelle. Tiettävästi ei ole muita tutkimuksia mundaanin astrologian pätevyydestä. Asiaa voisi tutkia edellä selostetulla metodiikalla. Vaikeutena on kyllä se, että eri tiedotusvälineillä on erilaiset uutiskynnykset sille, mikä on merkittävä tapaus kussakin maassa.
8. Menetelmien vertailutuloksia
Astrologian itsensä kannalta tilastollisten tutkimusten toivoisi tuovan tietoa alussa mainittuihin kohtiin 2 ja 3: mikä on eri tekijöiden paino ja mitkä valinnaiset tekniikat toimivat parhaiten. Jonkin verran on jo saatu varsin selviä tai alustavia tuloksia. Lisätutkimukset ovat luonnollisesti paikallaan, mutta toistaiseksi on tehty seuraavia havaintoja:
- Edellä mainittiin synastria-tutkimuksen yhteydessä, että klassinen synastria toimi hyvin, mutta kaksi uudempia menetelmää eivät toimineet.
- Edellä todettiin, että prognoosimenetelmistä transiitit ja aurinkokaaret toimivat, mutta päivä/vuosi-progressio ei saanut vahvistusta.
- Trooppinen eläinrata toimi hyvin kartanhallitsija-tutkimuksessa, mutta sideerinen eläinrata ei toiminut.
- Kartanhallitsija-tutkimuksessa myös vanhat hallitsijat (Mars-Skorpioni, Saturnus-Vesimies, Jupiter-Kalat) toimivat.
- Kartanhallitsija-tutkimuksessa havaittiin, että myös sellainen huone, jossa sijaitsee huoneen kärjellä olevan merkin hallitsija, on huomattavan voimakas.
- Kahdessa tutkimuksessa Kochin huonejärjestelmä osoittautui parhaimmaksi huonejärjestelmäksi (Tarvainen, 2011a, 2012c).
- Merkkien, huoneiden ja aspektien voimakkuuksien eroista ei voi sanoa mitään varmaa. Mutta toistaiseksi tulokset ovat sen suuntaisia, että yleisesti ottaen planeetat merkeissä vaikuttavat vähemmän voimakkailta tekijöiltä kuin planeetat huoneissa ja aspekteissa. Aspektien voimakkuutta ilmentää esimerkiksi se, että lähinnä niitä käyttäen on saatu tilastollisesti merkitseviä tuloksia matemaatikoille ja teologeilla, vaikka kellonaika ei ole ollut tiedossa. Kepler piti aspekteja voimakkaimpina tekijöinä.
- Pikkuaspektit toimivat yllättävän usein teologien kartoilla.
- Astrologiassa on aina keskusteltu orbeista eli siitä, kuinka suuria aspektien poikkeamat tarkasta aspektista voivat olla. Matemaatikkoja koskevassa tutkimuksessa (Tarvainen, 2013a) nähtiin, että 8 asteen orbi toimi yhtymille, neliöille, kolmioille ja oppositioille ja 5 asteen orbi sekstiileille. Tämä on vahvistusta nykyisin yleisesti käytetyille orbeille. Paljon kiitosta saaneessa Handin (1981) kirjassa esitetyt orbit ovat siten ilmeisesti liian pieniä. Teologien tutkimuksessa (Tarvainen, 2014c), pikkuaspektien orbeiksi saatiin noin 1 aste, paitsi inkonjunktiolle (150°), 4 astetta.
VIITTEET
Carlson, Shawn (1985), Double-Blind Test of Astrology, Nature, 319, ss. 419-425.
Dean, G. (1977), Recent Advances in Natal Astrology: A Critical Review 1900-1976, Analogic, Subiaco, Western Australia.
Ertel, Suitbert & Irving, Kenneth (1996): The Tenacious Mars Effect, Urania Trust.
Ertel, Suibert (2009), Appraisal of Shawn Carlson’s Renowned Astrology Tests, Journal of Scientific Exploration, vol 23:2.
Eysenck, Hans, D.K.B. Nias (1982), Astrology – Science or Superstition?, Maurice Temple Smith.
Fuzeau-Braesch, Suzel and Jean-Baptiste Denis (2007), Empirical study of some astrological factors in relation to dog behaviour differences by statistical analysis and compared with humans. Correlation, Volume 25 (1), ss. 23-29.
Fuzeau-Braesch, Suzel (2009), Astrology Off the Beaten Track, Anomalist Books.
Gauquelin, M. (1978), Cosmic Influences on Human Behavior, Aurora Press, New York..
Gauquelin, M. (1988), Written in the Stars, The Aquarian Press.
Henning, A. (1985), Modern Astrology, Robert Hale.
Hand, R. (1976), Planets in Transit, Para Reseach, Rockport, Massachusetts.
Hand, R. (1981), Horoscope Symbols, Para Reseach, Rockport, Massachusetts.
Klein, Mavis (1988). Is Astrology True? An experiment in synastry, Astrological Journal, Jan/Feb 1988.
McGillion, Frank (2002). Blinded by Starlight: the Pineal Gland and Western Astronomia, Xlibris Corporation.
McGrew, John, and Richard McFall (1992), A collaborative Vernon Clark Experiment, Correlation, Vol. 11, No. 2, pp. 2-10.
Morin, J.B. (1974). Astrologia Gallica, Book 21, Translated by R.S. Baldwin, American Federation of Astrologers. Alunperin julkaistu 1661. Suomeksi: Astro Logos, numerot 79-82.
Nanninga, Rob (1996), The Astrotest, Correlation, Nothern Winter 1996/97, 15(2), ss. 14-20.
Niehenke, Peter (1987), Kritische Astrologie (väitöskirja), Aurum Verlag.
Nikula, Raimo A. (2014), Tapaus Gauquelin – vielä kerran, http://www.raimonikula.net/gauquelin.htm
Pajuaho, Ossi, K. Tarvainen (1996), Sukulaistutkimus, näkyvätkö sukulaisten kuolemat kartalla, Astro Logos, nro 23.
Ruis, J. (2007/2008). Statistical analysis of the birth charts of serial killers. Correlation 25(2): 7-44.
Sakoian, F., and L.S. Acker (1973), The Astrologer’s Handbook, HarperPerennial.
Sakoian, F., and L.S. Acker (1976), The Astrology of Human Relationships, Harper & Row.
Seymor, Percy (1991), Astrology: The Evidence of Science, Penguin.
Tarvainen, K. (1988), Tutkimus Hermeksen säännöstä, Astro Logos, nro 6.
Tarvainen, Kyösti (2009), Ordinary astrology works on the Gauquelin’s data, The astrological journal, Volume 54, Number 2, March/April 2012.
Tarvainen, K. (2011a), Classical synastry works on the Gauquelins’ data, composite and Davison don’t. The astrological journal, Volume 53, Number 1, January/February 2011. Suomenkielinen artikkeli: Tutkimus klassisesta synastriasta, kompositiokartoista ja Davisonin kartoista, Astro Logos, nro 77 (joulukuu 2010).
Tarvainen, K. (2011b), One should know 100 persons when studying astrology, The astrological journal, Volume 53, Number 3, May/June 2011.
Tarvainen, K. (2012a), A test of overall validity of astrological statements in the handbook by Sakoian and Acker, Correlation 28(1): 5-24.
Tarvainen, K. (2012b), Henning’s synthesis method shows validity of astrology in the Gauquelins’ data, Correlation 28(1): 25-43.
Tarvainen, K. (2012c), Chart rulers work on the Gauquelins’ data, käsikirjoitus, lähetetty Correlation-lehteen.
Tarvainen, K. (2013 a), Favorable astrological factors for mathematicians, Correlation 29(1): 39-50.
Tarvainen, K. (2013 b), Tutkimus transiiteista, aurinkokaarista ja progressioista, Astro Logos nro 88 (syyskuu 2013).
Tarvainen, K. (2014a). Efects of Venus/Saturn aspects in marriages, Correlation 29(2),7-14.
Tarvainen, K. (2014b), Testi: johtava, kiinteä, muuttuva toimintamuoto? ja Testi: Aurinko vai Kuu nousussa, Astro Logos nro 90, maaliskuu 2014.
Tarvainen, K. (2014c), Teologien aspekteista ja pikkuaspekteista, ilmestyy Astro Logos –lehdessä.