Astrologia ja tiede
Skeptikkojen väitteitä astrologiasta
Henkilöt, jotka ovat perehtyneet astrologiaan vain vähän, ovat tyrmänneet sen erilaisilla väitteillä. Seuraavassa on vastauksia keskeisimpiin kriittisiin argumentteihin.
Tekstissä viitataan Astrologisen seuran sivuston kirjoitukseen Katsaus astrologian tilastollisiin tutkimuksiin (Astro Logos no 91, kesäkuu 2014).
Väite: Tieteelliset tutkimukset eivät anna tukea astrologialle.
(Katso tämän vastauksen yksityiskohtia kirjoituksesta Katsaus astrologian tilastollisiin tutkimuksiin.)
Esimerkiksi englanninkielisessä Wikipediassa väitetään (elokuu 2014), että tieteellinen tutkimus ei anna mitään tukea astrologialle. Artikkelissa kyllä mainitaan Michel Gauquelinin planeettavaikutuksia tukevat tutkimukset, mutta ne kumotaan mainitsemalla yksi tutkimus, jossa hänen havaintonsa eivät saaneet vahvistusta. Kirjoitus ei anna kokonaiskuvaa hänen tutkimuksistaan: ei mainita skeptikkojen tekemää yhteenvetoa, jonka mukaan Gauquelinin havainnot ovat 35 tutkimuksessa vahvistuneet 34 kertaa.
Kirjoituksessa ei muutenkaan anneta kokonaiskuvaa tehdyistä tutkimuksista. Skeptikkojen omankin luettelon mukaan kahdessa tilastollisia tutkimuksia julkaisevassa aikakauslehdessä on esitetty yhteensä 60 astrologialle positiivista tutkimusta, 57 negatiivista. Koska vain 5 % tutkimuksista on puhtaan sattuman johdosta positiivisia (tilastollisesti merkitseviä), niin näistä yhteensä 117 tutkimuksesta olisi odottanut sattuman johdosta positiivisiksi vain 6 tutkimusta, kun niitä siis oli 60.
Kukaan, joka perehtyy astrologian tilastollisiin tutkimuksiin objektiivisesti, ei voi päätyä mainittuun Wikipedian väitteeseen, että ne eivät anna mitään tukea astrologialle. Varmaan moni päätyisi vähintään psykologian professori Hans Eysenck’in ja psykologian tohtori D.K.B. Nias’in kokonaisarvioon: Kaiken kaikkiaan vastauksena kysymykseen ’toimiiko astrologia?’ yhdymme Dean’in ja muiden yhteenvetoon, että ’syntyy sellainen kuva, että astrologia toimii, mutta harvoin sillä tavalla tai laajuudella kuin sanotaan’.
Astrologian tilastollinen tutkimus ei ole ainoastaan tukenut astrologisten vaikutusten olemassaoloa, vaan myös osoittanut, että tutkimusten avulla voidaan selvittää astrologian teknistä puolta: miten hyvin esimerkiksi eri eläinradat, huonejärjestelmät ja prognoosimenetelmät toimivat. Tähän mennessä on tutkittu lähinnä henkilöihin liittyvää astrologiaa, mutta jatkossa voidaan selvittää muidenkin astrologian haarojen merkitystä.
Väite: Ei tunneta mitään luonnontieteellistä mekanismia, joka selittäisi astrologian toiminnan.
Tämä väite pitää paikkansa. Erilaisia spekulaatioita toimintamekanismista on esitetty, mutta ne ovat vielä ylimalkaisia eivätkä selitä astrologian teknisiä puolia. Näyttää siltä, että aurinkokunnan tilanne syntymähetkellä jollain tavoin leimautuu vastasyntyneeseen, mutta ei ole tietoa, miten tämä tapahtuisi. On kuitenkin epätieteellistä ajatella, että koska emme (vielä) tunne astrologian vaikutusmekanismia, astrologia ei voi toimia. Astrologiaa on aina kehitetty havaintojen pohjalta, aivan niin kuin voimme havaita käsittämättömän painovoiman vaikutuksia, vaikka emme tiedä, mihin painovoima perustuu.
Paradoksaalisesti ainoa asia jonka (länsimaisessa) astrologiassa tiedämme astrologian toimintaperusteista on se, että astrologian vaikutukset eivät tule tähdistä, sillä Länsimaissa käytetty trooppinen eläinrata ei perustu tähdistöihin.
Väite: Eläinradassa on tähtitieteen mukaan 13 tähtikuviota eikä 12 kuten astro1ogit käyttävät.
Tämän kritiikin esittäjät eivät tunne astrologian historiallista kehitystä.
Aluksi astrologiassa todellakin käytettiin taivaalla näkyviä tähtikuvioita ilmaisemaan planeettojen asemia. Mutta jo yli 400 vuotta eKr. siirryttiin tähdistöjen sijasta käyttämään 30 asteen suuruisia vyöhykkeitä (astrologisia merkkejä).
Seuraavaksi pitkän siirtymisvaiheen jälkeen länsimaisessa astrologiassa alettiin käyttää trooppista eläinrataa, jossa 12 tasapituisesta merkistä muodostuvan eläinradan alkupistettä ei pidetty samana kiintotähtien suhteen, vaan alkupisteeksi (0 astetta Oinasta) otettiin se piste, jossa Aurinko sijaitsee kevätpäiväntasauksen hetkellä. Tämä piste muuttuu jatkuvasti kiintotähtien suhteen maapallon akselin kiertymisen (prekessio) takia.
Väite: Länsimaissa ja Intiassa käytetään erilaista eläinrataa. Siten astro1ogia ei ole tiedettä, koska tieteen tosiasiat ovat samat kaikkialla maailmassa.
Intialaiset eivät ole siirtyneet käyttämään trooppista eläinrataa, joka nykyään poikkeaa melkein yhden merkin verran kiintotähtiin sidotusta eläinradasta. Länsimaiset astrologit voivat todellakin moittia intialaisia astrologeja kokemusperäisen asenteen puutteesta; intialaisilla on liian suuri kunnioitus vanhoja oppineita kohtaan eivätkä he ole kehittäneet kokemusperäisesti ja kriittisesti astrologiaa. Yksi merkki tästä on myös se, että useimmat intialaiset astrologit eivät ole ottaneet käyttöön myöhemmin löydettyjä planeettoja Uranus, Neptunus ja Pluto.
Yksi nykyaikainen tilastollinen tutkimuskin (Tarvainen: Tutkimus kartan hallitsijasta; ilmestyy Astro Logoksessa) tukee parin tuhannen vuoden kokemusta, että trooppinen eläinrata toimii, sideerinen ei.
Planeettojen asemat eläinradalla ovat vain yksi tulkinnassa huomioitava seikka. Muita tärkeitä tulkintakategorioita ovat planeettojen huoneasemat ja planeettojen väliset aspektit. Näihin kahteen tulkinnan osaan eläinradan määrittelyllä ei ole vaikutusta, joten voidaan sanoa, että karkeasti ottaen länsimainen ja intialainen astrologia ovat yhteneviä kahdelta kolmasosaltaan.
Väite: Koska astrologit käyttävät eri huonejärjestelmiä, astrologien tulkinnat ovat erilaisia.
Tämä väite pätee sinänsä paikkansa. Syntymäpaikkaa ympäröivä avaruus jaetaan 12 lohkoon eli huoneeseen ja jokainen planeetta sijoittuu yhteen huoneeseen. Koska ei tunneta astrologian toimintamekanismia, ei ole yksiselitteistä tapaa tehdä tämä jako. Siksi historian kuluessa on käytetty kymmenkuntaa matemaattista jakotapaa.
Nykyisin käytetyin huonejärjestelmä on Placiduksen noin 400 vuotta vanha järjestelmä, viime vuosisadalla esitetty Kochin huonejako on toiseksi suosituin, kolmanneksi suosituin on tasahuonejärjestelmä, jossa huoneet ovat samansuuruisia. Muita huonejärjestelmiä käytetään hyvin vähän.
Eräissä tapauksissa planeettojen sijainnit ovat samat kaikissa päähuonejärjestelmissä; useissa tapauksissa eroa on vain yhden tai muutaman planeetan kohdalla. Tästä syntyy hieman eroja kartan tulkintaan. On tosin huomattava, että vaikka yleensä planeetta on voimakkaimmillaan sijaintihuoneessaan ja voi siten vaikuttaa henkilön persoonallisuuteen, niin planeetan toimintaa tarvitaan käytännössä muissakin huoneissa.
Huonejakoihin liittyvä epävarmuus on tyypillistä astrologiselle tulkinnalle. Epävarmuudesta huolimatta lähes kaikki astrologit pitävät huoneita hyödyllisinä. Tähän mennessä tehdyissä muutamassa tilastollisessa tutkimuksessa Koch on osoittautunut hienokseltaan parhaimmaksi järjestelmäksi, kun tarkastellaan planeettojen sijaintia huoneissa.
Väite: Miten astrologia on voitu kehittää?
Suomalaisessa astrologian Wikipedia-artikkelissa esitetään (elokuussa 2014):
Arvostelijat kysyvät, miten väitetyt vastaavuudet tähtien asennon ja henkilön luonteenpiirteiden välillä olisi voitu muinaisina aikoina havaita. Jos säännöt olisivat riittävän yksinkertaisia ja yksiselitteisiä, muinaiset ihmiset olisivat ehkä helpostikin voineet huomata ne. Mutta nykyisten astrologien mukaan luotettavien päätelmien tekeminen edellyttää hyvin monien astrologisten tekijöiden huomioon ottamatta, ja jotkin niistä voivat kumotakin toistensa vaikutuksen. Tästä kuitenkin seuraisi, että minkään yksittäisen tekijän vaikutus tuskin voisi olla havaittavissa muutoin kuin hyvin laajojen tilastollisten aineistojen ja monimutkaisten korrelaatiolaskelmien avulla, mutta sellaisia ei muinaisina aikoina ollut edes keksitty. Suurissa aineistoissa ilmenevien korrelaatioiden laskemisen teki käytännössä mahdolliseksi vasta tietokoneiden kehittyminen 1900-luvun loppupuolella.
Tämä toteamus kuvastaa hyvin niitä vaikeuksia, joita kohtaamme tilastollisissa tutkimuksissa. Ilmeisesti yksittäisten astrologisten tekijöiden tulkinta on alun perin keksitty tarkastelemalla erikoistapauksia. Esimerkiksi jos henkilöllä on monta planeettaa samassa merkissä, merkin luonne tulee usein selvästi esiin. Vastaavasti jos planeetta on voimistunut sijaintipaikan (1. tai 10. huone) tai planeetan saamien voimakkaiden aspektien kautta, sen vaikutus tulee usein havaittavasti esiin henkilön olemuksessa. Tällä tavoin nykyastrologit selvittävät esimerkiksi vuonna 1977 löydetyn pikkuplaneetta Kheironin astrologista merkitystä.
Englanninkielistä tietoutta astrologiasta ja siitä tehdyistä tutkimuksista sisältävät esimerkiksi Robert Curreyn sivut: http://www.astrologer.com/tests/basisofastrology.htm .